Aleksander Wallin

On lokakuu vuonna 1882. Hiukkaan pellot on puitu ja kynnettykin. Hepovuoren takaa nousee sadepilviä. Talollisen poika Aleksanteri Wallin katsoo Hiukkaan kylän raittia. Toisaalla siintää Jaakkolan talon pytinki, toisaalla houkuttavasti kutsuu Anttilan torpan valoisa akkuna – rakkaan Mandan kamarissa palaa vielä valo, josko siellä hoitaa pientä Väinöä.

Nikkilän talon ovi on iäksi sulkeutunut miehen takana. Juuri äsken hän on kirjoittanut kauppakirjan isänsä talosta, jonka veli Anton on pelaamisella ja juopottelullaan tuhlannut. Raskas velvollisuus lankesi Aleksanterille, koska luku- ja kirjoitustaitoisia ei kylällä monta ole. Aleksanterille ei nuottajärveläisten kanssa tehdystä kaupasta kerry varallisuutta – kaikki menee Antonin velkojen maksuun. Ei jäänyt mitään kaupanpidosta eikä viljelyksestä. Ei tullut Aleksanterista veljensä pelastusta, vaikka äiti ja veli toivoivat kosioretkestä Jämsän Kassalaan Nikkilän pelastusta – koti on mennyttä. Onneksi äidin ei tätä tarvinnut nähdä. Tunkelon tyttärelle se olisi ollut liikaa.

Aleksanteri kirjoittaa päiväkirjaansa: ” 17.10. aamulla oli kova pakkanen ja selkee, oi Mandani mitä taas tuonee tää päivä viholisemme juonista, oi kun olis sielumme autuaat ei olis muusta oi maalimaa, ” Aleksanteri lähtee kiertelemään maata erilaisissa työmiehen hommissa. Jouluun mennessä olisi Aleksanteri koonnut varallisuutta, jotta saisi kodin suloiselle Mandalleen ja pienelle Väinölle. Aleksanteri lupaa päiväkirjassa: ”en muuten tule takasi jos en sinua voi ja itteeni elättää oi ja Väinöömme, oi jos se tapahtuu niin se on ennen joulua”.

Sitä joulua ei tule. Aleksanteri Wallin kirjoittaa viimeisen merkinnän Kansanvalistusseuran kalenteriin 17.10.1905. Rakkautta tulvivat merkinnät hiipuvat. Tulirokko on vienyt vain 5-vuotiaan Väinön, ja kirjeenvaihto rakkaan Amin kanssa on harvennut vain muutamaan irralliseen viestiin. Kotipaikkakunnalla Längelmäellä Aleksanteri vierailee harvakseen. Veljenpoika Artturi kirjoittaa: ” Voisiko setä lahjoittaa meille kirjastonsa, kun kohta jo varmaan kuolee.” Aleksanteri onkin tuntenut korvennusta rinnassaan jo pitkään ja vastaa Artturille: ”Kaikki on sinun, tee mitä haluat päiväkirjoilleni.” Ajatus oman tarinan kirjoittamisesta romaaniksi unohtuu: tärkeintä olisi saada tuleville sukupolville selväksi viesti, että omantunnon ääntä on kuultava, vaikka joutuisi vastustamaan omia vanhempia ja yhteiskuntaa.

On heinäkuu vuonna 2009. Hiukkaan pelloilla lainehtii kaura. Anttilan torpan pihapiiri on hiljainen – Mandan kamarin valo on sammunut jo yli sata vuotta sitten. Nikkilän talon pihaan kaartaa tutkijoiden Kaisa Kaurasen ja Kaisa Varjosen auto.

Eteläsuomalaiset tutkijanaiset ovat päätyneet Aleksanteri Wallinin jalanjäljille päiväkirjojen takia. Suomalaisen kirjallisuuden Seuran julkaisema antologia ”Työtä ja rakkautta – kansanmiesten päiväkirjoja 1834 – 1937” valottaa yhdentoista tavallisen suomalaisen miehen elämää vuosisadan ajalta päiväkirjojen avulla. Längelmäkeläisen Aleksanteri Wallinin rakkaustarina Jaakkolan piian Amanda Juhontyttären kanssa täyttää kirjasta reilut neljäkymmentä sivua. Omassa yhteisössään poikkeuksellisen miehen merkinnät aluksi kalentereiden niukkaan tilaan, myöhemmin päiväkirjoihin, valottavat nuoren miehen toiveikkaan elämän kuivumista yksinäisen miehen viimeisiin toteamuksiin: elämä ei ollut sitä mitä piti.

Aleksanteri Wallinin harvinaisen värikäs kieli ja tunteelliset ilmaukset herättivät tutkijanaisten mielenkiinnon myös traagista elämää kohtaan. Sukunsa vaiheita laajasti tutkinut Anna-Liisa Wallin huomaa heti yhteisiä sukupiirteitä ”Aleksin” elämässä.

- Päiväkirjoista nousee esiin Wallinien suvulle ominainen kulttuurin arvostus ja hengellisyys. Sukuun on kuulunut paljon pappismiehiä ja Nikkiläänkin kokoonnuttiin seuroihin monesti, joten Aleksikin on ollut niissä läsnä. Anton-veljen lapsistakin Juhosta tuli Sääksmäen kirkkoherra. Osin hänen ja hänen veljensä tyttären tohtori Veera Wallinheimon ansiosta Aleksin päiväkirjat ja kalenterit päätyivät Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistoon ja tämän kirjan osaksi.

Wallinien suvussa myös kulttuurin arvostus on ollut merkittävää.

- Aleksanteri Wallin oli ehkä itseoppinut lukija ja kirjoittaja, mutta hän seurasi maailman tapahtumia mm. lukemalla Uutta Suometarta, jossa julkaistiin romanttisia jatkokertomuksia. Yhdessä päiväkirjassa Aleksanteri kirjoittaa ” Ajattelin Mauri Jokain elämää”. Kyse on unkarilaisesta kirjailijasta Mor Jokaista, joka oli tuolloin varsin suosittu, kertoo Kaisa Kauranen.

- Wallin kirjoittaa arkipäiväisten töiden lomassa runsaasti tunteistaan, mikä eroaa monista muista tuon ajan merkinnöistä. Esimerkiksi ruotsalaiset päiväkirjat samalta ajalta keskittyvät taloudenpidon ja viljelyksen kannalta tärkeiden lukujen kirjaamiseen.

Wallinin päiväkirjoja puhtaaksikirjoittanut Kaisa Varjonen on vaikuttunut Aleksanteri Wallinin elämäntarinasta. Matka tapahtumien keskipisteeseen Nikkilän taloon nostaa monia kysymyksiä pintaan. Miksi Wallin ei uhmaa äitiään ja veljeään ja avioidu Amin kanssa? Miksi Wallin haluaa pelastaa veljensä perheen, vaikka kokee joutuneensa petoksen uhriksi? Wallinin tarina kaipaa jatkoa.

- Kyllä aineisto on puhuttelevaa. Kaisan puhtaaksikirjoitustyö tarvitsee jatkorahoitusta, sillä aineistoa on yli 600 sivua. Itse ajattelen, että tästähän kehkeytyisi vaikka näytelmä, niin traaginen ihmiskohtalo Aleksilla on, pohtii Kaisa Kauranen.



Kuka Aleksanteri Wallin?

- syntyy Nikkilän taloon, nykyiseen Maivian pitotaloon, Hiukkaalla 1853

- oppii lukemaan ja kirjoittamaan ja kirjoittaa kalenteri- ja päiväkirjamerkintöjä usean vuoden ajalta. Päiväkirjat ovat Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa Helsingissä.

- talollisen poika, joka ajautuu irtolaiseksi ja kiertäväksi työmieheksi omien sanojensa mukaan petoksen takia

- Nikkilän talo menetetään isoveli Antonin juomisen ja pelihimon takia

- Aleksanterista odotetaan talon pelastajaa rikkaan naimakaupan avulla, mutta Aleksanteri tuottaa pettymyksen äidilleen ja veljelleen rakastumalla jo rippikoulussa Jaakkolan talon piikaanAmanda Juhontyttäreen

- Aleksanteri kuolee yksinäisenä Inkoossa 17.10.1905.

Kuka Amanda Juhontytär?

- Amanda Fredrika Juhontytär syntyy Anttilan torppaan 8.4.1851.

- kihlautuu Aleksanteri Wallinin kanssa, mutta rakkaussuhde ei saa avioliiton täyttymystä.

- saa Väinö-pojan 1880, jonka Wallin tunnustaa omakseen. Väinö kuolee tulirokkoon vain 5-vuotiaana.

- Aleksanterin lähdön jälkeen Amanda saa vielä kaksoset, Annan ja Idan, jotka kuolevat lapsina, sekä Vilho-pojan vuonna 1886. Heidän isästään ei ole merkintää kirkonkirjoissa.

- Amanda ja Vilho häviävät Längelmäen kirkonkirjoista mystisesti 1897.

Mikä kirja?

- Kaisa Kaurasen toimittama teos Työtä ja rakkautta. Kansanmiesten päiväkirjoja 1834 – 1937.

- kuvailee kouluja käymättömien kansanmiesten kirjoituksia elämästään noin sadan vuoden ajanjaksolta.

- Päiväkirjat ja kalenterit ovat yksityisten ihmisten lahjoituksia Suomalaisen Kirjallisuuden seuran arkistoon, jossa ne ovat tutkijoiden käytössä.

- Kaurasen teos liittyy kirjoitustaidon historiaa Suomessa kartoittavaan hankkeeseen.


Artikkeli on julkaistu Oriveden Sanomissa 27.8.2009