web design by evie rekola

LIKEKORPI IN ENGLISH -- LIKEKORPI -- HYVINVOINTIPOLKU

LUE HYVINVOINTIPOLUSTA SUORAAN WORD -MUODOSSA


Tervetuloa hyvinvointipolulle !


Luonnossa liikkuminen vahvistaa sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Tämän polun tarkoituksena on nimensä mukaisesti tuottaa hyvää oloa ja antaa ajateltavaa. Tärkeintä, mitä voit ottaa polulle mukaan, on avoin mieli. Silloin saat reitistä suurimman ilon ja hyödyn itsellesi ja ehkä myös lähimmäisillesi.

Polkureitti sijaitsee suurimmaksi osaksi Liekokorven luonnonsuojelualueella mutta osittain myös talousmetsässä. Polun pituus on 1,8 kilometriä ja sen varrella on seitsemän pysähtymispaikkaa. Ne on merkitty karttaan ja maastoon (kuva). Pysähtymispaikoilla tehdään erilaisia harjoituksia sekä kerrotaan metsäluonnosta ja tämän alueen erityispiirteistä. Joillakin pysähtymispaikoilla kannattaa istahtaa hetkeksi, joten pyllyn alunen voi olla hyvä ottaa mukaan ainakin kostealla ilmalla.


Pukeudu sään mukaan. Hyvät tukevapohjaiset maastoon soveltuvat jalkineet ovat tärkeimmät. Kuivalla kelillä voi pärjätä lenkkareillakin. Maasto on melko tasaista ja helppokulkuista, mutta matkalle mahtuu myös kiviä, kantoja ja juurakkoja, joihin voi kompastua, ellei ole tarkkana. Reitin varrella on myös pieniä puroja ylittäviä siltoja. Turvallisinta on kulkea silta yksi kerrallaan ja varoa liukastumista, jos silta on märkä. Muista, että liikut aina omalla vastuullasi.

Polun kulkemiseen kuluu aikaa noin kaksi tuntia. Ajankäyttö riippuu kulkunopeudesta ja harjoitusten tekemiseen käytetystä ajasta. Hyvinvointipolku ei ole kilpailu tai vain joukko tehtäviä, joista suoriudutaan mahdollisimman nopeasti. Tutustu tehtäviin rauhassa pysähtymispaikan kohdalla ja keskity annettuihin ohjeisiin. Jos et koe jotain harjoitusta mielekkääksi, voit jättää sen tekemättä.

Kun retkelle lähdetään, on mukana hyvä olla aina evästä varsinkin, jos lapsia on mukana. Mukavia eväsretkiä muistellaan vielä vuosien kuluttua. Yksi reitin tehtävistä liittyy syömiseen, joten eväiden mukaan otto on siksikin suositeltavaa. Laavulla (kodalla) on hyvä paikka pitää evästauko.

Hyvinvointipolun on suunnitellut Suomen Metsäkeskus. Rahoitus polun toteutukselle on saatu Tapio Oy:n johdolla toteutetusta Luontomatkailu ja METSO –hankkeesta.

Seuraa reittiohjeita sekä pysähtymispaikkojen ohjeita, niin pysyt oikealla reitillä ja osaat pysähtyä oikeissa paikoissa. Lue vasta pysähtymispaikalla kohteeseen liittyvä teksti. Pysähtymispaikat on merkitty maastoon numerokyltein. Jos matkassa on lapsia, heille voi antaa vastuun reitillä pysymisestä. Reipasta matkaa ja avointa mieltä!

Tarkkaile vireystilaasi reitillä ja retken jälkeen

Tutkimusten mukaan 10 minuutin oleilu luonnossa alentaa verenpainetta ja 20 minuutin oleilu kohottaa mielialaa. Tarkkaavaisuutesi paranee yli 60 minuutin luonnossa olon jälkeen. Toivottavasti joku näistä toteutuu kohdallasi.

Reittiohje
Reitti alkaa metsätien ja metsäpolun risteyksestä. Risteyksessä on kyltti Kota 1,2 km. Seuraa opastetta.

1. Puroluonto

Pysähtymispaikka purolla

Suomessa virtaa kymmeniä ellei satoja tuhansia kilometrejä pieniä puroja ja noroja, jotka järvien ja jokien kautta päätyvät mereen. Puro on luonnontilainen uoma, jossa vesi virtaa läpi vuoden. Noro on pienempi uoma, jossa virtaa keväisin ja syksyisin sulamis- ja sadevesiä, mutta yleensä se kuivuu kesäaikaan. Oja on kaivettu vesiuoma. Pienen joen ja ison puron ero on häilyvä, mutta vanha ja hyvä nyrkkisääntö on, että joessa voi soutaa veneellä kuivankin kauden aikana.

Puroluonto poikkeaa ympäröivästä luonnosta siten, että se on useimmiten rehevämpää ja kosteampaa. Puron varren varjostavalla metsällä on erityisen tärkeä merkitys koko puron ekosysteemille ja sen lajistolle. Puuston varjostus pitää puroveden viileänä. Happi sitoutuu viileään veteen paremmin, mikä edesauttaa purossa tapahtuvaa hajotustoimintaa. Puuston kariketuotanto on tärkeää pohjaeliöille. Puusto vähentää rantapenkkojen ja uoman eroosiota. Puusto pidättää ravinteita ja luontoon kuulumattomia aineita. Kaatuneet puut hidastavat veden virtausnopeutta luovat suojapaikkoja ja kasvualustoja monille lajeille.

Tämä kohde on puolivarjoinen, mikä mahdollistaa monien kasvilajien esiintymisen. Sillan tuntumassa on useita eri kasveja, joista näkyvimpiä ovat hiirenporras ja mesiangervo. Näiden lisäksi puron varressa viihtyvät rentukka, metsäkorte, korpi-imarre, korpikaisla, terttualpi ja lehtovirmajuuri.

Näkyvien kasvien lisäksi purojen varsilla ja puroissa viihtyvät monet sammalet, jäkälät, sienet ja hyönteiset, joita ei tavata muissa elinympäristöissä. Jos puronotkoon on kaatunut kuusi, voi kuusen oksien kätköistä kuulla pienen linnun - peukaloisen nopearytmistä, voimakasta ja kirkasta livertelyä. Korkeammalta kuusen oksistosta voit myös kuulla vaikeasti havaittavan hippiäisen korkeaa mutta melko vaimeaa laulua.

Reittiohje
Jatka polkua. Seuraavalle pysähtymispaikalle on noin 200 m.


Rehevää keväistä puronvarren kasvillisuutta. Korpi-imarteen alimmat lehdet taipuvat eri suuntaan kuin muut.

2. Maisema rauhoittaa

Pysähtymispaikka loivassa mäessä

Maiseman kokemiseen vaikuttavat monet asiat. Vuodenajat, vuorokaudenajat, sää, henkilökohtaiset tunteet, kokemukset ja koulutus ovat mm. tekijöitä, joiden pohjalta muodostamme mielikuvan maisemasta. Suomalainen maisema on monimuotoinen. Esimerkiksi Itä-Suomen vaaramaisemat, Pohjanmaan lakeudet, järvisuomen mosaiikki, tunturilappi, saaristo ja hämäläinen viljelysmaisema vaikuttavat meihin erilailla.

Tämän polun varrella ei avaudu laajoja kaukomaisemia, mutta myös lähimaisemasta voi nauttia. Lähimaisemassa erotat luonnon yksityiskohdat, kun taas kaukomaisemassa näet enemmän kokonaisuuksia. Ole tarkkaavainen koko reitin ajan. Tarkkaile kokonaisuuksia ja yksityiskohtia. Yritä painaa mieleen, mitkä kohteet tällä reitillä miellyttävät eniten ja vertaile niitä mahdollisten kävelykumppaniesi kanssa.

Tasapainoisen ja hyvän elämän taustalla on usein avoin suhde luontoon – kyky ottaa vastaan se, mitä luonnolla on tarjottavaa. Luonto voi inspiroida meitä monella eri tapaa. Luonto voi sykähdyttää levollisella maisemalla tai äärimmäisellä rajuilmalla. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa kokea luontoa. Luonto, metsä tai maisema voi olla yhtä aikaa kokonaisuus tai joukko yksityiskohtia. Ajateltavaa

1. Tällä paikalla riittää, kun istahdat hetkeksi ja nautit ympäröivästä luonnosta. Voit miettiä elämän jatkumoa ja omaa osaasi siinä. Oletko oikealla polulla vai haluaisitko muuttaa elämässäsi suuntaa? Mikä on sinulle tärkeää ja onko jotain, mistä voisit luopua? Ihmisen elämä on lyhyt luonnon kiertokulussa, se kannattaa käyttää harkiten.

2. Miten erilaiset maisemat vaikuttavat sinuun? Minkälainen maisema on sinun mielimaisemasi. Minne palaat mielelläsi tai mielessäsi aina kuin mahdollista? Mitä mielimaisemasi sinulle antaa? Näitä asioita voit pohtia itseksesi tai retkikumppanisi kanssa. Reittiohje

Jatka polkua. Seuraava pysähtymispaikka tulee tuota pikaa.

3. Nauriskuoppa – pala suomalaista historiaa

Pysähtymispaikka pienen kuopan äärellä 10 metriä polulta oikealle

Ennen nykyisen kaltaista peltoviljelyä Suomessa harjoitettiin kaskiviljelyä. Metsiä kaskettaessa puusto hakataan ja poltetaan, jolloin puuhun sitoutuneet ravinteet vapautuvat maahan tuhkan muodossa. Poltettu alue tuotti satoa yhden tai muutaman vuoden, jonka jälkeen siirryttiin uudelle alueelle. Kaskiviljely vaati runsaasti metsäpinta-alaa, koska samalle poltetulle alueelle voitiin palata vasta sitten, kun siellä oli taas riittävästi puuta poltettavaksi. Suomessa arvioidaan olleen noin neljä miljoonaa hehtaaria kaskimetsiä, joka on esimerkiksi neljä kertaa Pirkanmaan metsien pinta-ala. Kaskiviljelyä harjoitettiin Suomessa jopa yli tuhat vuotta ja viimeisimmät savut hälvenivät vasta 1900-luvun alkupuolella.

Kaskialoilla viljalajeista viljeltiin ruista ja ohraa. Lisäksi kasvatettiin pellavaa ja naurista. Nauris oli esivanhempiemme peruna, joka piti suomalaista raivaajakansaa hengissä läpi kylmien talvien. Kaskinauris on vanhin suomalainen naurislajike. Se menestyy tuhkapitoisessa vettä läpäisevässä maassa.

Kun naurissato syksyllä korjattiin, piti niille keksiä hyvä säilytyspaikka talven yli. Näin varmaankin aikanaan oivallettiin kaivaa entisajan kellari eli nauriskuoppa. Se on ollut tavallisesti pari metriä leveä ja metrin syvä kuoppa, jonka pohja on vettä läpäisevää. Kuoppa peitettiin tukipuiden varaan asetetuilla havuilla, oljilla ja maalla. Lumi antoi viimeisen suojan pakkasta vastaan ja nauriit säilyivät syötävinä kevääseen asti.

Tämän kuopan arvellaan olevan nauriskuoppa. Lähistöllä on arvatenkin harjoitettu kaskenpolttoa ja siitä kerätty naurissato on säilötty talveksi tähän pieneen kuoppaan, joka on ajan saatossa muuttunut osaksi metsää.

Kun menemme ajassa taaksepäin muutama sata vuotta, on hyvin todennäköistä, että tämänkaltaisen kuopan äärellä on saattanut olla joku meidän isovanhempamme tai muu kaukainen sukulaisemme. Hän on juuri saanut koottua tulevan talven turvan ja katsoo luottavaisin mielin kohti tulevaa kevättä. Elämän murheet ovat hyvin arkipäiväisiä; keskeisimpänä ruuan ja suojan hankinta itselle ja perheelle. Tästä ajasta maailma on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana enemmän kuin ennen 1900-lukua tuhannessa vuodessa. Kaikkea on yllin kyllin, mutta onko huoli tulevaisuudesta yhtään helpottanut.

Vanhaa nauriskuoppaa on vaikea havaita muuttuvassa luonnossa.

Ajateltavaa

Mikä on osuutemme ihmisen ja maailman historiassa? Minkälaisen perinnön jätämme tuleville sukupolville? Saattaa kuulostaa vähäpätöiseltä, jos perintönämme on hitaasti umpeen kasvava kuoppa metsässä? Mutta - tuo kuoppa on saattanut aikanaan pelastaa perheen nälkäkuolemalta. Siitä perheestä voi olla lähtöisin suuren valtiomiehen, kirjailijan tai taidemaalarin kaukaiset isovanhemmat - tai kenen tahansa meidän sukujuuret. Pienetkin teot – kuten kuopan kaivaminen - voivat muuttua suuriksi, kun aikaa kuluu riittävästi.

Teoillamme voi siis olla kauaskantoisia seurauksia. Vaikka yksittäisenä ihmisenä merkityksemme saattaa joskus tuntua vähäiseltä, voi jokainen tehdä arvokkaita tekoja elämässään. Esimerkiksi tämä metsä on metsänomistajan vapaaehtoisesti suojelema. Se saa olla ikuisesti rauhassa ja kehittyä omilla ehdoillaan kohti luonnontilaisuutta. Aika ajoin kaatuu yksittäisiä puita ja uusia kasvaa tilalle. Kaatuneet puut ovat tuhansien eliölajien elinympäristö ja ravinnonlähde, kunnes ne vähitellen lahoavat jälleen maaksi tuottamaan uutta elämää. Luontoarvojen lisäksi ei ole ollenkaan merkityksetöntä, että tämä metsä tuottaa iloa myös ihmiselle.

Reittiohje

Jatka polkua. Matkalla seuraavalle pysähtymispaikalle näet polun vasemmalla puolella metsäkortekorven.


Metsäkorte kasvaa runsaana korpisuolla.

4. Lahopuun merkitys

Pysähtymispaikka rinteessä, jossa useita kaatuneita puita

Valtaosa Suomen metsistä on talousmetsiä. Etelä-Suomen metsistä on suojeltu 2-3 %, joten jonkin asteisessa talouskäytössä on noin 97 % metsistä. Pohjoisessa suojelupinta-ala on suurempi, tosin suuret alueet olisivat joka tapauksessa vähätuottoisina metsätalouskäytön ulkopuolella. Talousmetsissä lahopuuta on noin 3 m3/ha, kun taas luonnontilaisissa sitä voi olla yli 100 m3/ha. Tämä ero selittää suuren osa talousmetsien ja luonnontilaisten metsien lajiston eroista.

Luonnontilaisen metsän kehitys poikkeaa olennaisesti talousmetsän kiertokulusta. Luonnontilaisissa metsissä lahopuuta tuottavat vanhat puuyksilöt, kelot, tuulenkaadot, kauan maassa maanneet rungot, lehtipuut havumetsien sekapuina, luonnonkannot ja palaneet puut. Talousmetsien lahopuutuotto perustuu pääasiassa lahoavaan oksamateriaaliin ja kantoihin sekä yksittäisiin kuolleisiin pysty- tai maapuihin.

Lahopuun merkitys metsäluonnon monimuotoisuudelle on äärimmäisen tärkeä. Puun lahoaminen kestää Etelä-Suomessa keskimäärin yhden ihmisiän ja Lapissa noin 200 vuotta. On arvioitu, että lahopuun varassa elää 4000–5000 eliölajia maamme noin 20 000 metsälajista. Lahopuulla on lukuisia muitakin merkityksiä metsäekosysteemissä. Lahopuu toimii orgaanisen aineen ja ilmakehän hiilidioksidin varastona. Se vakauttaa metsikön ravinnekiertoa toimimalla ravinteiden varastona ja muodostamalla humusta. Lahopuu on myös uuden puusukupolven taimettumisalusta. Lahopuu vaikuttaa metsämaan ominaisuuksiin lisäämällä vedenpidätyskykyä ja vähentämällä happamuutta.

Lahon eteneminen puussa voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen, joissa on oma tyypillinen lajistonsa. Puun kaaduttua maahan alkaa lahoamisen ensimmäinen vaihe, joka kestää parisen vuotta. Sinä aikana lahottajat käyttävät puun kuoren alla olevan ravinteikkaimman osan, nilakerroksen. Se on vaihe, jolloin esimerkiksi kirjanpainaja nimiset kovakuoriaiset hyödyntävät tuoretta kaatunutta puuta ja saattavat myrskytuhoalueilla laajoina esiintyminä tappaa myös terveitä puita. Kun puu on ollut kaatuneena pari vuotta, kirjanpainaja ei enää käytä sitä ravintonaan. Toisessa vaiheessa alkaa pintapuun lahoaminen, joka kestää noin kymmenen vuotta. Kolmannen vaiheen katsotaan alkavan siitä, kun kaarna lähtee puusta. Tämä vaihe kestää vuosikymmeniä. Neljännessä vaiheessa runko peittyy sammaleeseen ja vähitellen maatuu osaksi metsän pohjaa. Tämä vaihe kestää pisimpään. Eri vaiheet seuraavat toisiaan liukuvasti toisten lajien vähitellen hiipuessa ja toisten lisääntyessä.

Kun metsässä on paljon eriasteista lahopuuta, kutsutaan sitä lahopuujatkumoksi. Kun lahon eri vaiheita on metsässä riittävästi, lahopuuta hyödyntävän lajiston säilyminen on turvattu.

Harjoituksia

1. Tällä paikalla voit hetkeksi istahtaa sopivalle mättäälle tai kaatuneelle puun rungolle. Viritä aistisi havaitsemaan yksityiskohtia ympäröivästä luonnosta. Tarkkaile kaatuneiden puunrunkojen yksityiskohtia, lajiston runsautta niiden pinnalla. Mieti, miten luonto ja ihminen ovat aikojen saatossa vaikuttaneet tämän ympäristön muovautumiseen. Millaisena näet tämän metsän sadan vuoden kuluttua?

2. Huomaat, että kokonaisuus koostuu ympärillämme pienistä palasista, mutta aina emme tule kiinnittäneeksi niihin riittävästi huomiota. Voit samalla tai myöhemmin miettiä oman elämäsi palasia. Mitkä ovat hyviä ja arvokkaita? Miten voisit koota niistä parhaimman mahdollisen kokonaisuuden hyvää ja tasapainoista elämää varten?

Reittiohje

Jatka polkua pitkin seuraavalle pysähtymispaikalle. Tulet hetkeksi nuoreen männikköön ja palaat jälleen varjoisaan kuusikkoon.

Kaatuneet rungot tuovat metsään erämaisen tunnelman.

Alkukesästä kukkivalla sudenmarjalla on läheltä katsottuna kaunis kukkanen. Sudenmarjan voit nähdä esimerkiksi korven jälkeen polun laidassa. Marja on sininen ja se on myrkyllinen. Kasvilla on neljä lehteä.

5. Metsän kokeminen

Pysähtymispaikka noin 100 m nuoren männikön jälkeen

Olet kulkenut noin kilometrin matkan vanhassa kuusikossa, jossa puusto on noin satavuotiasta. Piipahdit äsken hetkeksi valoisaan nuoreen männikköön. Huomasitko mitään eroa tuntemuksissasi eri tyyppisessä metsässä? Ihminen kokee metsän monella eri tavalla. Jotkut pitävät valoisista männiköistä ja koivikoista, toiset taas tummanpuhuvista varjoisista kuusikoista. Jo pelkkä termi ”synkkä kuusikko” kertoo suurten puiden varjossa syntyvästä pelottavasta tunnetilasta. Pitääkö tämä sinun kohdallasi paikkaansa?

Harjoituksia

1. Minkälaisena olet kokenut metsän tähän mennessä – onko se puhutellut sinua? Mahdollisuuksien mukaan istahda hetkeksi aikaa ja mieti tuntemuksiasi metsästä. Voit sulkea silmäsi ja kuunnella, onko metsässä ääniä. Keskity ja tutki ääniä mielessäsi. Miten äänet tai mahdollinen hiljaisuus vaikuttavat tuntemuksiisi?

2. Metsä ja puut antavat voimaa. Voit kokeilla siirtää sen itseesi. Valitse sopiva puunrunko ja kiedo kätesi rungon ympärille (varo pihkaisia kuusia). Pidä kätesi rungon ympärillä niin kauan kuin haluat ja mieti, mikä sinulle on luonnossa tärkeää? Tämän jälkeen, jos olet liikkeellä seurassa, voit jakaa ajatuksesi kävelykaverisi kanssa. Joillekin puun halaaminen tuo myönteisiä tuntemuksia, toisille taas se voi olla kiusallinen kokemus. Vaikka puun halaaminen ei tuottaisi mitään erityisiä tuntemuksia, se on kuitenkin erinomainen tapa rauhoittua hetkeksi. Kokeile ilman ennakkoluuloja, vain siten voit selvittää omat tuntemuksesi. Sama pätee moneen muuhunkin asiaan.

Vinkki miten mitata puun paksuus

Ihmisen syli eli levitettyjen käsien välinen etäisyys on jotakuinkin yhtä paljon kuin oma pituus. Jos olet vaikkapa 175 cm, on sylisi samaa luokkaa. Jos sormenpääsi juuri ja juuri yltävät yhteen puuta halatessasi, on puu teoriassa paksuudeltaan noin 55 cm, mutta koska ihminen ei ole yhtä joustava kuin naru, on puu todellisuudessa noin 47 cm paksu. Jokainen kolme senttiä (tarkalleen pii eli 3,14 cm) puun ympärysmitassa vastaa yhtä senttiä puun paksuudessa.

Reittiohje

Edessä on silta, joka kävellään yksi kerrallaan. Kun lähestyt laavua, ole tarkkana opasteita seuratessa. Käänny vasemmalle laavulle johtavien opasteiden mukaan.

6. Tiedosta itsesi ja tekemisesi

Pysähtymispaikka Liekokorven laavu

Tietoisuus on avain muutokseen. Kun tulemme jostakin tietoiseksi, se ei voi enää pysyä samanlaisena. Tietoisuus yhdistettynä pieniin muutoksiin käytöksessä voi ajan mittaan johtaa suuriin muutoksiin. Tiedostamalla itsensä, ympäristönsä ja tekemisensä voi elämästä nauttia kokonaisvaltaisemmin.

Monen elämä on niin kiireistä, ettei ehdi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Uusi tehtävä on jo odottamassa ennen kuin edellisen saa valmiiksi. Ajankäyttö on tehotonta ja työt saattavat tulla tehdyksi hutiloiden, jos keskittyminen on puutteellista. Tiedostaminen auttaa myös keskittymään olennaiseen. Työstäkin voi saada erilaista nautintoa, jos nauttii siitä pala kerrallaan.

Tällä laavulla voit tietoisesti keskittyä sellaisiin itsestään selviin asioihin, joita et tavallisesti mieti ollenkaan. Kahdessa eri harjoituksessa keskitytään ensin syömiseen ja sitten hengitykseen. Jos paikalla on useita henkilöitä, voitte vaihtaa ajatuksia harjoitusten tuloksista. Jos et ottanut eväitä mukaan, tee syöntiharjoitus myöhemmin. Samaa tietoisuuden harjoittelua voi kokeilla kaikkiin arkiaskareisiin.

Harjoituksia
1. Tee kaikki syömiseen liittyvät toimet hitaasti. Jos paistat makkaraa, varaa aikaa jokaiseen toimenpiteeseen ja pane samalla merkille omat kokemuksesi eri vaiheista. Kun laitat palan ruokaa suuhusi, tunnustele, miltä se tuntuu. Kun pureskelet sitä, havainnoi ruoan makua ja koostumusta. Kiinnitä huomiota mieleesi tuleviin ajatuksiin ja tunteisiin syömisen aikana. Kun olet läsnä syödessäsi, saatat yllättyä, miten erilaiselta syöminen tuntuu! Tavallisestakin ruuasta voi löytyä uusia makuvivahteita.

2. Syömisen jälkeen ota mukava asento ja sulje silmäsi. Keskity hengitykseesi. Tunne kuinka ilma virtaa sieraimistasi sisään ja ulos. Tunne kuinka keuhkosi vuoroin laajenevat ja vuoroin supistuvat. Aisti vatsasi liikkeet hengityksen rytmissä. Anna itsesi rentoutua ja havaitse hengityksen tuntemukset kehossasi. Jos havaitset huomiosi liikkuneen pois hengityksestä, pane se vain merkille ja yritä parhaasi mukaan keskittyä hengityksen seuraamiseen uudestaan. Jatka harjoitusta niin pitkään kuin sinusta tuntuu tarpeelliselta.

Reittiohje

Palaa laavulta takaisin reitille, ylitä puro ja käänny sadan metrin päästä polkujen risteyksestä vasempaan.

Vasemmalla kotkansiipi ja oikealla metsälehmuksen lehti. Molemmat löytyvät laavun läheltä, kun laskeutuu alas puron varteen. Rinne on jyrkkä.

7. Luonnossa liikkuminen ja luonnon voima

Pysähtymispaikka noin 100 metriä ennen lähtö- ja päätepistettä

Olet tehnyt parin kilometrin lenkin hyvinvointipolulla ja oppinut kenties jotain uutta. Voit olla ylpeä itsestäsi, jos avauduit uusille ajatuksille, mutta ei sekään haittaa, jos mielesi ei saanut virikkeitä polun varrelta. Pääasia, että lähdit ulkoilemaan. On tärkeää tiedostaa, että pystyt liikkumaan ja liikuttamaan itseäsi. Sinulla on mahdollisuus nauttia luonnosta ja tuntea sen virkistävä ja rauhoittava vaikutus.

Luonnossa voi liikkua monella tapaa. Voit käydä kävelemässä sauvoilla tai ilman, juoksemassa, suunnistamassa, hiihtämässä, pyöräilemässä tai ratsastamassa. Liikunta voi olla sykettä ja hikikarpaloita nostattavaa tai rauhallista tuumailua luonnon ilmiöistä ja maisemista nauttien. Tärkeintä on antaa luonnolle mahdollisuus vaikuttaa. Samalla antaa itsellekin mahdollisuuden tehdä omasta elämästään monipuolisemman ja tasapainoisemman ja vastustaa kiireisen elämänrytmin aikaansaamaa painetta.

Toivottavasti hyvinvointipolku antoi sinulle uutta tietoa ja uusia kokemuksia ja tuntemuksia, joista voit ammentaa voimaa myöhemminkin. Luonnosta voi oppia ja nauttia monin tavoin. Tämä polku antoi muutamia esimerkkejä luonnon monimuotoisesta elämästä, luontoon liittyvästä historiasta ja ihmisen luontokokemuksista. Syventämällä tietoa ja suhdetta luontoon voit nauttia sen tuottamasta mielihyvästä entistä monipuolisemmin. Kiitos sinulle ja kiitos luonnolle!

Reittiohje

Jatka polkua pitkin ja kohta olet perillä lähtöpisteessä metsätiellä.