Pirtin tunnelmallinen joulu

Joulun odotus alkaa Maivian pitojen pirtistä - himmelin hiljainen pyörinä, uunissa lämmittävä tuli, joulun tuoksut ja hyvää seuraa.

Pikkujoulujen aikaan pirtin pöytä katetaan jouluherkuin, joihin kuuluvat kotimainen kinkku, perinteiset laatikot, imelletty hämäläinen perunalaatikko, rosolli ja tietenkin aina myös jotakin uutta, jouluklassikoksi tarjoutuva makuelämys.

Kahvit ja sen seitsemän sortin makeat kahvileivät nautitaan herrasväen tapaan salissa, mutta pikkujouluihin kuuluvat iloiset tanssit pyörähdellään pirtin tilavalla permannolla.

Toukoleipää joulupöytään

Maivian pitojen joulupöytää koristaa erilaisista leivistä torniksi pinottu joululeipä eli jo pakanuuden ajalta perinteeksi muodostunut toukoleipä. Se leivottiin ennen aikaan jouluksi mutta syötiin vasta keväällä toukotöiden alkaessa. Toukoleipien kauneus osoitti, millainen jauhopeukalo talon emännällä oli. Leipien koko ja lukumäärä pinossa osoittivat ennen myös talon varakkuuden. Joulupöydässä koko pyhien ajan seisovan leipätornin uskottiin imevän itseensä salaisia voimia ja energiaa.

Kylvökakut olivat yleensä pyöreitä kiemuroin ja erilaisin symbolein juhlistettuja, mahdollisimman suuria leipiä, jotka säilytettiin viljalaarissa aina toukotöiden aloituspäivään saakka. Silloin jouluinen leipä jaettiin kylväjien ja hevosten kesken, jotta se toisi muassaan hyvän sadon. Saatettiinpa pellollekin heittää pala leivän jatkuvuuden symboliksi. Tästä tulevatkin toukoleivän useat rinnakkaisnimitykset kylvöleipä, kyntöleipä, eloleipä ja toukokaakku.

Joskus leipiä säästettiin pääsiäiseen tai karjan ensimmäiseen laidunpäivään. Tällöin emäntä jakoi toukokaakun lehmien kesken ja sujautti palan vielä lehmänkellon sisäänkin. Kun tällainen kello laitettiin kellokkaan kaulaan, osasi karja kotiin laitumelta.

Lisätietoja teoksista
Ulla Rauramo: Ruis – suomalaisten salainen ase
Charlotta Boucht – Mari Koli: Tunnelmallinen joulu